Auringonlasku, kesä illat ja pihakeinu

Auringonlaskun aikaan kun keinuin pihakeinussa lumoidun vaan siihen oranssin väriseen taivaaseen sekä katsoin vaan yläpuolella olevia koivunlehtiä. Musiikkia kuuntelin samalla siinä. Kuuntelin vaan miten se laulu meni rytmin mukana ja kadotin ajan kulun.. Olin vaan ei muuta.

Muutamana iltana keinuin niin kovaa kuin pääsin ja uskalsin ottaa vauhtia meidän pihakeinussa. Meidän pihakeinu on sellainen hämähäkki kiikku, jossa kummityttö viihtyy ja siinä mahtuu makaamaan sekä vaikka ottaa aurinkoa.

Kesäillat on ihania vaikka itikoita olis hirmunen lauma ympärillä, ei auta muu kuin kävellä kokoajan ja niin tein edelleen musiikit soiden kuulokkeissa. Jos vähän lauloin sekä tanssin biisin mukaan. 
Välillä kissa näkyi pihakivellä, kävin silittää sitä aina uudestaan ennen kuin se hävis taas johonkin.