Mun elämäkirja

Mun elämän kirja avautuu taas teille erityisherkkyydestä, 

luonteestani ja mitä eilen keskustelin kaverin kanssa.

 Ajatuksia siitä. Erityisherkkyys on osa minua se on 

vaan. Sitä ei saa pois. Oliskohan ollut tämän vuoden 

alku kun tutustuin hidasta elämää facebook sivuun

 ja luin ensimmäistä kertaa 

erityisherkkyydestä. Kun luin tekstiä niin pystyin 

tajusin tätähän olen etsinyt pitkään. Erityisherkkyys

on siitä poikkema että sellainen ihminen kokee 

kovan musiikin häiritsevänä, pohdiskelee asioita 

enemmän ja erityisherkkä tuntee enemmän kuin

 normiherkkä ihminen. Mun elämä tätä mutta

 rauhallisempi elämä sopii mulle paremmin. 

Aiheesta toiseen. Edellinen päivä oli mun elämässä 

erilainen lähdin tupareihin kaupungin toiselle

puolelle tunsin heti kun menin ovesta sisään miten

tärisin jännityksestä mutta se helpotti melkein

 muutaman minuutin jälkeen. Yks tunne tuli taas kun 

menin odottamaan kyytiä takas siinä odotin ja jännitys

 tuli takas. Että tulisko kyyti hakemaan vain ei. 

Siinä autossa keskulteltiin että kaverin työkokeilusta, 

koirista ja miks en mene baariin. Sanoin vaan että 

se ole mua ollenkaan miks hän ei voi ymmärtää sitä 

vielläkää. loukkas viellä minua kun puhuttiin 

koiran hankinnasta. Sano että mene sitten koirakouluun 

kun teidän perheellä ollut mitään kokemusta koiran kouluttamisesta. 

Siitä vähän mielessä suutuin mutta sanoin että meidän vanhemmat 

osaneet sitä kouluttaa kunnolla kun se oli vaikeampi koirarotu,

Meillä oli saksanpaimenkoira ne on tarkoitettu sellaisiin

 tehtäviin esim. poliisikoirana tai vahtikoirana. Miten se liittyy 

minun koiran kouluttamiseen. Ei mulla ole kokemusta enkä ole 

kouluttanut meidän koiraa joka on menehtynyt jo muutama

 vuosi. Se menetys oli suuri isku minulle olihan se ollut 

meidän rakas koira ja minun lapsuudesta asti ollut meillä.