Onko elämä..

Onko elämä mennyt niin kuin odotin. En ajatellut

 että stressaisin taas. Mutta stressi on osa elämää

nyt hyväksyn ja unohdan sen tuonne syviin

ajatuksiin en ajattele sitä. Onko tämä tervettä enää.

Opiskelu ja valmistuminen onko se niin vaikeaa.

Mutta kesän ja syksyn suunnitelmat ovat avoinna

 viellä. Mistä rahat vuokraan, valitsenko kesätyön,

jos edes sitä saan vain serkun vahtimisen kumpi olisi

 

 mukavanpaa. Muutanko opiskelee se on ainakin

 tähtäimessä tai työkokeilu ennen sitä.. En pysty

 sovittamaan elämääni oikeaan muottiin nyt. Opiskelu

 menee listän kärjessä kuitenkin tärkeimpänä:

 haluan saada näytöt tehtyä ja selvitä rahahuolistani.

 Toiseksi se vuokran maksu: pitää kai hakea yleistä

asumistukea ja säästää rahaa. Kolmantena hankkia

töitä tai jäädä työttömäksi sitten mennä sinne työkokeiluun.
 

 

 Työssäoppiminen menee noin ja näin en ole mennyt

 kahtena päivänä kun väsytti liikaa. Mutta se varmaan

 johtui että menin naisten mukana päähiessä ja tauot

 jäi pitämättä. Vaikka tarvitsen niitä. Nyt tiedän sen

miks myös mun jalkoja särki aina työpäivän jälkeen

se johtui myös samasta syystä kuin tuo väsymys.

 Huomenna kymmeneen ja viiteen asti pitäis olla onnes

pääsen ajaa koneella. Sitten sen jälkeen pitää
 

 

lähtee kaverin kanssa leffaan.. Lähden katsomaan

 ensimmäisen leffan tän kevään listalta. Mutta onhan

 se kokemus mun elämässä ja nyt mun vuoden

 tavoite säilyy. Sillon lupasin että en osta turhia

 tavaroita vaan hankin kokemuksia enemmän.

siihen mun kuuluiset taas pysähtyy. Näkemiin...