Olin tosi hiljainen ja ujo...

Kävin muutama päivä vanhalla alakoululla keinumassa ja istumassa niiden rappusilla. Muistoja alkoi tulla mieleen eikä tullut mieleen että taas sulkisin ne pois mielestä.. Siinä istusessa kirjoitin insta storyyn " täällä herää vaan niin mukavia mutta huonompiakin muistoja " koska olin koulukiusattu mutta kun oon jossain vaiheessa blogissa kertonut että ei se minusta silloin siltä tuntunut onhan se syrjintää eli se on yksi osa koulukiusaamista ! 

Mut jätettiin ulkopuolelle mutta omasta mielestä jäin itse yksin. Sillä ennen ujous oli mun suojakuori uusien ihmisten kanssa ja mun aistit osaa kertoo että tuon kanssa en tuu toimeen kun se on tuollainen. Mutta nykyään oon oppinut että ihmiseen kannattaa tutustua ennen kun vetää johtopäätöksiä ihmisestä.  Oon nykyään vielä ujo, tosi hiljainen uusissa tilanteissa ja uudessa porukassa. 

Sit se jää kun tuntee ihmiset  ja on tottunut tílanteeseen esim. tämä uusi opiskelupaikka pelottaa  ja tosi paljon minua jännittää. Mutta pohjihmiltaan oon se ujo ja hiljainen tyttö. Pystyn mihin vaan kun haluan ja uskallan. Musta on tullut vaan rohkee sekä omanlainen, myös musta tulee kohta nuoriso- ja yhteisö ohjaaja uskokaa pois ! Ujostakin voi tulla sosiaalisempi.