Muistoja lapsuuden jouluistani

Mummolassa vietettyjen jouluen muistot nousee pintaan näin joulun alla. Niin pitkään  siellä on vietetty joulua kun mä synnyin ja ennen kuin muutama vuosi sitten mummoni lähti tähtitaivaalle. Vaikka viimeiset joulut vietettiin meillä kotona mummon ja tädin kanssa vielä. Niitä jouluja on kiva muistella muistojeni ja valokuvien kautta. 

Jouluaatto aamuna katsottiin joulupukin kuumalinjaa, koristeltiin kuusi ja syötiin kinkkua sekä piirakoita. Sitten alkoi matka mummolaan rönkönvaaran perukoille. Ennen sitä käytiin kuitenkin haudoilla, mummo,eno ja tädit oli aina mukana ja sitten vasta ajettiin peräkkäin mummolaan.

Haudoilla käyminen on perinne. Nykyään ennen jouluaattoa käydän pitemmän matkan päästä haudoilla sekä ukin luona takas tullessa kylässä ja hakemassa pienet joululahjat.

Lapsuuden jouluista muistan sen jännityksen tunteen milloin kuuluu joulupukin askeleet ja kävelysauvan ääni ulkokuistilla. Sekä istuin jouluruoan jälkeen aina pirtti pöydän penkillä katsoen ikkunasta ulos lumista koivumetsää ja tuleeko se pukki jo sieltä. Silloin varmaan pienenä odotetiin kovasti että pukki tulee ja pääsee avaamaan lahjoja. Ensin piti laulaa, joko joulupukki joulupukki tai joulupuu on rakennettu.

Sitten kun joulupukki tuli autettiin joulupukkia kantamaan loput säkit ulkoeteisestä tupaan ja eno oli kans aina mukana kantamassa. Sitten myös jaettiin lahjat joulupukin apuna kun jokainen oli käydyt ensin joulupukin sylissä (me lapset, vanhemmat, muut aikuiset ja mummoni)

Syötiin jouluruoka päivällinen mummolassa, äiti auttoi mummoa ja me lapset katsottiin ohjelmia sekä leikittiin, sekä minä hengaillin omien kummien kanssa. Kaikki läheiset mahduttiin istumaan isoon pirtti pöytään. Mummoni tekemät karjalan piirakat oli hyviä karjalanpaistin kanssa, joka on mun suosikki jouluherkku edelleen.