Kun joulu on se vie vuosien taakse...

Kun joulu on se vie mut vuosien taakse... ei ole enää niitä ihania lapsuuden jouluja mummolassa mutta lapsuuden joulut on mun rakkain muisto ikuisesti.. Palaan aina muistoissani sinne <3 Minä muistan sen hetken kun istun pirtti pöydässä ikkunan ääressä katsoen ulos pimeään ja odottaen että joku tulee ❤

Jännitys valtaa mielen kun kuulen tutun kellon kilinän ja sauvan osuvan lattiaan.. Muistan sen kun autamme joulupukkia tuomaan lahjapussit sisään enon kanssa tupaan tai olkkariin, jossa ollaaan kaikki yhdessä. Nauramme ja hymyilemme kun mummo menee istuu joulupukin syliin ❤

Pimeässä ajetaan sitten takas kotiin ja sisarukset nukkuu autossa.. Mä katselen auton ikkunasta pimeää maisemaa ja sitä kun autonvalot osuu lumisiin puihin <3 Kuuntelen musiikkia, joka soi radiosta ja mietin asioita omassa pienessä päässäni ❤ 

Se pieni kiltti ja ujo tyttö on kasvanut tosi paljon ja oppinut elämästä paljon asioita sekä haluaa oppia vaan lisää. Nyt melkein 25 vuotias nainen istuu jouluisin ihanassa ja persoonallisessa omassa kämpässä, miettien omia unelmia tulevaisuudesta ja miettii omassa mielessä mitä on oppinut menneen vuoden aikana sekä mitä on tapahtunut menneen vuoden aikana. Kirjoittaa asioita ylös paperille kynttilänvalossa ja kuunnellen joululauluja... 

Muistot on ikuisia kukaan ei niitä voi viedä sinulta <3 Ne ei häviä mielestä mihinkään ja jotkut asiat nostaa taas ne muistot mieleen.. Biisit ja valokuvat niistä näen mielessä paljon muistoja.. Joululauluista muutama herättää muistot eloon <3